perjantai 31. heinäkuuta 2015

Tietoa chilistä

Alkuperä

Nykykäsityksen mukaan chiliä alkoivat viljellä ensimmäisinä nykyisen Keski-Meksikon itäosien muinaiset asukkaat yli 6 000 vuotta sitten. Ne ovat ympärivuotisia, ulkomuodoltaan ja kasvutavaltaan hyvin moninaisia. Paprikoiden suku jaetaan tällä hetkellä epävirallisesti kahteen päähaaraan: itäiseen, jotka ovat brasilialaisia hyvin huonosti tunnettuja villilajeja, ja läntiseen, joita ovat kaikki niin sanotusti yleisesti tunnetut chilit.

Läntiselle haaralle tunnusomaisia piirteitä ovat muun muassa ylöspäin kasvava, useimmiten tulinen, kapsaisiinia sisältävä punainen marjahedelmä. Itäisillä lajeilla marjahedelmä on usein keltainen tai oranssi, alaspäin kasvava eikä välttämättä lainkaan tulinen. Myös kasvien ulkoinen olemus voi poiketa suuresti toisistaan. Chilikasvin väri riippuu sen sisältämistä karotenoideista. Punaisessa chilissä värin aiheuttavat pääasiallisesti kapsantiini ja kapsorubiini. Geneettisesti paprikat ovatkin kiistanalainen suku. Sen sukulaisiin koisokasvien (Solanaceae) heimossa kuuluvat muiden muassa tomaatti (Solanum lycopersicum), peruna (Solanum tuberosum), munakoiso (Solanum melongena) ja tupakat (Nicotiana).

 

 

Chilin vaikutukset elimistöön

Chilin vaikuttavana aineena ovat kapsaisinoidit, joista tunnetuin on kapsaisiini, joka vaikuttaa suoraan suun seudun kipuhermoihin. Kapsaisiinit hämäävät elimistöä luulemaan, että sitä vahingoitetaan, mutta mitään fyysistä vahinkoa ei tapahdu. Nautittuna chili kuitenkin aiheuttaa kipua, joka vapauttaa elimistön omia puudutusaineita, endorfiineja. Kapsaisiini on rasvaliukoinen, joten poltetta voi hillitä rasvaisella maidolla tai leipätuotteilla. Vesi tai esimerkiksi mehu eivät auta, vaan voivat levittää kapsaisiinia suuhun ja aiheuttaa lisäpolttoa.

 

 

Chilien tulisuus

Chilien tulisuutta mitataan yksikössä, jota kutsutaan scovilleksi. Tulisin luotettavasti mitattu chililajike on Trinidad Moruga Scorpion, josta on mitattu noin 2 miljoonaa scovillea. Entinen ennätyksenhaltija oli Naga Morich, jonka tulisuudeksi oli mitattu 1,2 miljoonaa scovillea. Tulisuus voi vaihdella runsaasti samasta kasvista poimittujen hedelmien välillä, joten luvut ovat vain suuntaa antavia. Kemiallisesti valmistetun kapsaisiiniuutteen scoville-lukemat nousevat jopa 16 miljoonaan yksikköön.

Kaupallisesti käytetään scoville-asteikosta poikkeavaa nollasta kymmeneen ulottuvaa asteikkoa, jossa paprika saa arvon 0 ja entinen tulisin lajike Habanero arvon 10. Habaneroa tulisemmat merkitään lisäämällä kymmenen jälkeen plusmerkki tai useampi, esimerkiksi Naga Morichille merkitään 10+++. Tulisuus on vaaleissa siemenkiinnikkeissä, ei siemenissä. Tulisimpia ovat yleensä pienimmät chilit.

 

 

Chilin käyttö

Chiliä käytetään sekä mausteena että kaasusumuttimissa. Chiliä käsitellessä on syytä välttää kasvoihin, silmiin, nenään tai genitaalialueille koskemista. Chilien kapsaisiini aiheuttaa polttavan tunteen limakalvoilla ja herkällä iholla. Chilien käsittelyn jälkeen käsiin kannattaa hieroa esimerkiksi ruokaöljyä ja pestä ne sen jälkeen, jolloin rasvaliukoinen kapsaisiini saadaan pois.

Chilien tulisin osa on hedelmän keskellä olevassa valkoisessa seinämässä, jossa sijaitsevat kapsaisiinia erittävät rauhaset. Jos chili paloitellaan ruokaan, voi siemenet ja valkoisen osan halutessaan poistaa. Siemenissä itsessään ei ole tulisuutta, vaikkakin niiden pinnalla voi sijaita tulisuuden aiheuttavaa kapsaisiinia. Siemeniä voi syödä huoletta, sillä ne eivät aiheuta vatsakipuja, kuten tavallisen paprikan siemenet.

Intiassa käytetään Naga Morich -lajikkeesta valmistetun chilijauheen ja moottoriöljyn seosta maanviljelysalueiden aitojen käsittelyyn, sillä kyseisellä chilillä käsitellyt köysiaidat ovat osoittautuneet tehokkaaksi norsujenkarkottimiksi.

 

 

Tuholaiset

Chilien tuholaisia ovat jauhiaiset, kirvat, villakilpikirvat, ripsiäiset, vihannespunkki ja peltolude Maailmalla myös muutamat perhoslajit ja joissain määrin kotilot.

Chilillä elävät kirvalajit ovat: Aphis craccivora, Aphis fabae, Aphis gossypii, Aphis nasturtii, Aphis spiraecola (ei Suomessa), Aulacorthum solani, Macrosiphum euphorbiae, Myzus ascalonicus, Myzus ornatus, Myzus persicae, Neomyzus circumflexus, Protaphis middletonii (ei Suomessa), Rhopalosiphoninus latysiphon (ei Suomessa) sekä Rhopalosiphum rufiabdominale.

 

Faktat chilistä

  • Chilin polte ei tee mitään vahinkoa, kapsaisiini vaan saa elimistön luulemaan niin.
  • Chilistä saa samanlaista hyvänolontunnetta kuin vaikka liikunnasta tai saunomisesta.
  • Chili auttaa painonpudotuksessa, koska se lisää runsaasti aineenvaihduntaa. Se sisältää myös runsaasti C- ja E-vitamiinia.
  • Chili on yksi vihannesmaailman C-vitamiinipitoisimpia tuotteita. Vain ruusunmarjassa on enemmän C-vitamiinia.
  • Chilin terveyshyödyt ulottuvat myös vatsaan asti. Chili vahvistaa limakalvoja ja näin ollen ehkäisee vatsahaavaa.
  • Kapsaisiinin on myös eräissä tutkimuksissa todettu jopa tappavan syöpäsoluja.

ravitsemus

Lähteet: Makuja.fi Wikipedia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti